Toiveikkaana ja intoa puhkuen aloitin Novitan syksy 2014 lehdessä ilmestyneen villatakin ajatuksena joululahja äidilleni. Väriyhdistelmä miellytti silmää ja työ sujui ongelmitta. Melkein loppuun saakka.
Villatakissa on kaarroke ja se on auttamatta liian löysä. Inhoan ryppyjä, jotka jäävät lainehtimaan (olemattomien) rintojeni päälle. Äitini on hieman täyteläisempi, mutta ei riittävästi.
Hammasta purren, harmia pihisten, sinnittelin takin valmiiksi. Toisen epäonni on toisen onni. Anoppi saa joulupaketista uuden villatakin. Onneksi kaikki naiset eivät ole samaa kokoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti