sunnuntai 26. lokakuuta 2014

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Jämälankaprojekti

Työkaveri kysyi, miten olin onnistunut löytämään ohjeen, jossa on niin onnistunut värisuunnittelu. Myhäilin hetken ja päätin sitten ottaa kaiken kunnian itselleni ja tunnustaa totuuden. Neuloin yhdellä värillä aina niin pitkästi kuin lankaa riitti ja sitten vaihdoin, kun loppui. Yksinkertaista. Suorastaan nerokasta. Dropsin alpaca -varastot hupenivat kertalaakista monen värin osalta. Olen tyytyväinen, vaikka pienempi pääntie ei olisi haitannut. Ohje ravelrysta Mon petit gilet raye.




keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Rakkaudella

Jos Mies tekee sukkatilauksen, jää mielenkiintoisinkin projekti odottamaan tilauksen valmistumista. Vaikka olisikin kyse perusharmaasta perussukasta.
Rakkaudella, Hänelle.
Nalle, graffiti. 88 g, 60 s, varsi 60 krs, jalkaterän suora osa 40 krs.

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Väärää kokoa

Aina ei kaikki suju kuin strömsössä... Ei sinne päinkään.
Toiveikkaana ja intoa puhkuen aloitin Novitan syksy 2014 lehdessä ilmestyneen villatakin ajatuksena joululahja äidilleni. Väriyhdistelmä miellytti silmää ja työ sujui ongelmitta. Melkein loppuun saakka.
Villatakissa on kaarroke ja se on auttamatta liian löysä. Inhoan ryppyjä, jotka jäävät lainehtimaan (olemattomien) rintojeni päälle. Äitini on hieman täyteläisempi, mutta ei riittävästi.
Hammasta purren, harmia pihisten, sinnittelin takin valmiiksi. Toisen epäonni on toisen onni. Anoppi saa joulupaketista uuden villatakin. Onneksi kaikki naiset eivät ole samaa kokoa!

Oma blogi

Blogimaailma on tullut vuosien saatossa tutuksi. Varsinkin käsityöblogeissa on useita "ystäviä", joita seuran säännöllisesti. Käsityöt ovat lähellä sydäntä ja omaa blogiakin tuli pidettyä jonkin aikaa Novitan sivuilla. Kynnys omaan blogiin on korkea. En ole päiväkirjaihminen, vaikka mielelläni luetteloin ja tilastoin tehtyjä käsitöitä, ostettuja lankoja, luettuja kirjoja, liikuntasuorituksia...

Olkoon tämä blogi yritys tehdä elämääni näkyvämmäksi. Jos joku tänne eksyy, hän todennäköisesti ei ole pakon edessä. En lupaa päivittäisiä, enkä edes joka viikkoisia päivityksiä. Olkoon päivitykseni hetkiä, jolloin koen elämässäni olevan jotain jaettavaa. Ainakin hetket näin jäävät itselleni muistiin, enkä voi väittää elämäni valuneen hukkaan.